Asiantuntijalla on asiaa

Pyörätuolin käyttäjä ja autoilu

9.6.2021

Kirjoittaja: Jani Peltopuro

Kun vammauduin nuorena liikenneonnettomuudessa, yksi suurista huolista liittyi ajamiseen. Voisinko ajaa itse autoa, kun jalat olivat poissa pelistä? Pelot tältä osin hälvenivät pian, mutta itse asian tärkeys ei. Auto on edelleen, heti pyörätuolin jälkeen, tärkein liikkumisen apuväline minulle.

Miten pyörätuoli vaikuttaa autoiluun? Kaksipaikkaiset keskimoottoriset autot rajautuvat pois, kun tuoli ei mahdu mukaan, tai ainakaan yhtään matkustajaa ei enää voi ottaa kaveriksi. Ei siis ostella Ferraria, on keksittävä jotain muuta! Ihan äärimmäisen korkeat tai matalat autot eivät myöskään siirtymishankaluuksien vuoksi toimi arjessa hyvin, vaikka siirtymiseen onkin apukonsteja. Suurin osa autoista on saatavilla kahdella pedaalilla –eli käytännössä automaattivaihteilla, jolloin voi asentaa hallintalaitteet helposti, eli valikoimaa on hyvin, maksukyvyn mukaan laidasta laitaan. Ainoastaan tilaa tarvitaan tuolin kuljettamisen vuoksi hieman enemmän, kun muiden vaatimusten lisäksi tuoli pitää mahtua matkaan, mutta siinä se rajaus alkaa tänä päivänä ollakin. Toki muut apuvälineet voivat lisätä tilantarvetta koeajaessani auton pakkaan aina käsipyörän kyytiin, että voin varmistua, että se sopii mukaan.

Kuskin penkille siirtymisen ja tuolin autoon pakkaamisen jälkeen ei vamma vaikuta ainakaan niin, että sitä ulospäin huomaisi. Autoilussa on hienoa, kun liikuntaeste katoaa täysin ratin takana. Tasavertaisena liikenteeseen, maailma avoinna, tie vie.

Vähemmän romanttisesti, myös arki kiittää: asiointimatkoja on autolla juuri niin monta kuin on tarve, ei kunnan kuljetuspalvelusta vastaavan viranomaisen sopivaksi määrittämä määrä kuussa. Auto lähtee silloin kun itselle sopii, eikä sitä tarvitse joka kerta ennakkoon tilailla ja odotella. Sillä voi poiketa naapurikunnan tai vaikka naapurimaan puolelle. Autoilu antaa vapautta, jota vammaton ei ehkä osaa arvostaa samalle tasolle, koska ei joudu kohtaamaan esteellistä maailmaa.

Summauksena: pyörätuoli vaikuttaa autoiluun oikeastaan vain niin, että autoilua arvostaa enemmän. Ja se ilmentyy isompana autona.

Kuva: Pyörätuolin nostaminen autoon kasvattaa käsivoimia

Miten autoilu vaikuttaa pyörätuolin valintaan?

Tuolista pitää olla helppo siirtyä autoon ja tuoli tulee saada helposti mukaan autoon, joko itse tai avustajan toimesta. Nostamista helpottavat keveys ja kompaktit mitat. Siinä missä Spinergyn muodikkaan näköiset pinnat miellyttävät tuolissa lähinnä sivullisen silmiä, niin kyytiin nostaessa niiden tuoma keveys ilahduttaa käyttäjää. Hiilikuituinen pyörätuolin runko parantaa kelausominaisuuksia, mutta ennen kaikkea sen huomaa autoon nostaessa.

Omatoiminen tuolin nostaminen autoon kun yleensä tapahtuu ainakin osittain yhdellä kädellä. Jotkut nostavat koko tuolin taitettuna, itse olen tottunut taittelemaan selkänojan ja irroitan myös kuljetuspyörät. On aivan eri asia nostaa muutama alle 5kg painava osa autoon kuin tempaista sama 10 kiloa painava kokonainen tuoli hallitusti kyytiin.

Sivulliset ovat joskus hämmästelleet pyörätuolin nostamisen sujuvuutta. ”Voinko auttaa, kas en ehtinyt. Ai se on noin kätevää…” Salaisuus on tässäkin urheilulajissa toistoissa. Normaali asiointireissu sisältää 4 nostoa (2 sisään, 2 ulos), vaikka palvelun saisi drive-in tyyliin autosta poistumatta. Jokainen pysähdys asioimaan tuo saman määrän. Toistot kertautuvat, varovaisesti arvioiden asioin autolla 5-6 päivänä viikossa ja nostan tuolin autoon tai autosta 10-20 kertaa per päivä. Viikossa toistoja tulee satoja ja vuodessa useita tuhansia.

Äskettäin fysioterapiassa ihmeteltiin hoitajan kanssa, miksi vasen hauis ja ranne on kuin Nadalilla verrattuna oikeaan, vaikka olen oikeakätinen ja urheilussa harjoittelen tasapuolisesti. Minulla on tähän nyt teoria!

Paino on kuitenkin vain osatekijä, käytettävyys seuraavaksi: miten kätevä pyörätuolin selkänoja on taittaa? Jos käytössä on taittuvarunkoinen tuoli, miten helppo se on laittaa kasaan ja avata? Kestävätkö taittomekanismit tuhannet käyttökerrat? Onko tuolissa hyvät nostokahvat tai runkoputket, josta sen saa hallitusti nostettua ja laskettua?

Toistomäärät tuovat taas myös vaatimuksia autolle, on syytä miettiä kuinka suojata auton oviaukko ja sisusta, etteivät tuhansien siirtymisten ja tuolin nostokertojen pienet hipaisut syö maalipintaa ja sisustaa pilalle. Suosittelen uuden auton suojateippaamista läpinäkyvin suojateipein oviaukon ja takaluukun liepeiltä ennen ensimmäistä siirtymistä autoon. Olen onnistunut nimittäin naarmuttamaan auton ensimmäisinä päivinä, kun nostojen liikeradat ovat vielä uuden auton kanssa hakusessa.

Summa summarum: kevyt ja käytettävä, kompakti arkituoli autoilijalle. Mitä pienemmät mitat tuolissa, sen helpompi se on myös pakata mukaan.

Loppuun pari extraa: Matkailu ja sähköautoilu

Loppuun vielä ajankohtaisesta sähköisestä autoilusta, jo muutaman vuoden ajan olen taittanut arkiajoni täyssähköautolla. Kun lataus tapahtuu esteettömästi kotona, helpottaa tämä entisestään liikuntarajoitteisen autoilijan arkea. Ei enää ylimääräisiä pysähdyksiä huoltoasemalle, kurottelua bensa-automaatille tai tarvetta nostella tuolia tankkaamisen vuoksi ulos ja sisään. Talvella sähköauto lämpenee nopeasti, joten vajavaisesta verenkierrosta kylmenevät raajat pysyvät varmasti lämpiminä. Pidemmillä reissuilla pikalatauspisteiden esteettömyys voi kyllä asettaa joitain haasteita, mutta itsellä näitä on ollut harvemmin, ja yleensä ollut joku kävelevä apulainen mukana. Asiaan on tulossa apuja, olen omalta osaltani ollut kommentoimassa latauspisteiden rakennusohjetta eli RT-korttia. Jatkossa esteettömyysasiat on paremmin huomioitu tälläkin saralla, joten uudet latauspisteet toivottavasti toimivat paremmin myös pyörätuolin käyttäjille.

Turvallista autoilukesää!

Jani Peltopuro on isä, diplomi-insinööri ja huippu-urheilija. Hän toimii Haltijan lähettiläänä. Katso alla olevista videolinkeistä miten pyörätuoli saadaan autoon ja miten sujuu sähköautoilu.

Pyörätuolin käyttäjä ja autoilu, osa 1

Pyörätuolin käyttäjä ja autoilu, osa 2

Pyörätuolin käyttäjä ja autoilu, osa 3